1. |
Ruttolapsi
04:41
|
|||
|
Jättäkää unholaan se päivä jona synnyin
se yö, joka kertoi minun tulevan
antakaa sen velloa pimeydessä
Katkeruus ottaa omakseen sen päivän
jonka yllä mustimmat pilvet liikkuivat
älkää antako sen juhlia vuosissa
taikka tulla numeroiksi kuiden
katsokaa: se yö on oleva hedelmätön
Itke tuhkaa ruttolapsi
iske ruoskallasi kärsivää
Sulje silmät ruttolapsi
saata henkesi häpeään
Tule ruumiistani ruttolapsi
keinu valheiden kehdossa
Synny kuoliaaksi ruttolapsi
liekkipedillesi nukahda
Tule puhtaaksi ruttolapsi
kekäleissä salvaa haavasi
Huuda paholaisen ruttolapsi
huuhdo syntisi ruumiistani
|
||||
2. |
Sodoman valssi
06:46
|
|||
|
Autioilla kaduilla vaeltaa
enää loputonta himoaan ulvova
turmeluksen seireeni, synninsaarnaaja
hälle täyttymys ei kai koskaan koitakaan
vaan virvatulena katsettaan pakenee
eikä silmiään ummistaa voi
ei, vaikka anelee
Menneensä ja maineensa juonut ryysyläinen
vailla arvoja tai kunniantuntoa
lipuu tyhjyyttä täynnä, kuin aave eilisestä
kääntää jokaisen kiven, tuntee kaikki haureuden muodot
Muistaa portinvartijaa, suurta koettelijaa
jonka viisauden maljasta tahtoi ammentaa koko sielullaan
vaan sai kahleet kirotun, ikuisen elämän
kahdessa maailmassa kodittoman
siksi kantaa tunnustaan, tragediansa symbolina
Jo alussa pimeys oli se ainoa ystävä
joka kuiskasi nimeään yksinäisille poluilleen vietellen
vaan tämäkö oli se tie, joka osakseen tarkoitettiin:
kujanjuoksu häpeän syövereissä
seuranaan vain riippuvuudet ja perverssit houreet
joita raahata saa, kivirekeään raijata tuonelaan
kuullen toisten ilon, siihen kykenemättä liittymään
Muistaa portinvartijaa, suurta koettelijaa
jonka viisauden maljasta tahtoi ammentaa koko sielullaan
vaan sai kahleet kirotun, ikuisen elämän
kahdessa maailmassa kodittoman
siksi kantaa tunnustaan, tragediansa symbolina
Kuin mestarinsa, vaeltaa ja kiertää maan
koskaan saamatta kulkea kadotuksen portista
siitä ainoasta ovesta, joka ei kolkuttajalleen aukea
ja ainoasta, jota sydämessään janoaa
|
||||
3. |
||||
|
Saattueena harvat, hauraat sydämet
katseet kiveä, sielut lyijynharmaat
kun minut kuljetetaan koruttomaan leposijaan
sinne kuvainraastaja heitettäköön maatumaan
Veljet, kantakaa minut hautaan
Silmät ulos kaivettuna, suu umpeen ommeltuna
synnit kehoon kaiverrettuna, käsi teilinpuuhun hakattuna
ja kiveeni kirjoitetaan: en kadu mitään, en - eläisin samoin tuhannesti!
Veljet kantakaa minut hautaan
ja valvokaa, odottakaa aamua
vielä se sarastaa ja saatatte jalostaa
kaiken sen kärsimyksen mitä menetys tuo mukanaan
vaan tänä yönä muistoani juhlikaa
|
||||
4. |
Avaruuden nurja puoli
06:08
|
|||
|
Sydämenlyöntieni välinen hiljaisuus tunneliksi aukeaa
siellä kuljen soihdun valossa, seuraten naurua korviahuumaavaa
tuo nauru ajan takaa, kuin tanssi, askel askeleelta käy houreisemmaksi
maalatessaan seiniin kuvia arvoitusta esittämään: "mitä on voittaa ihmisyys?"
Tuntea pelon juuret
tuijottaa syvyyteen
kulkea painajaisten kanssa aina valveille
kunnes yhtä ovat tajuntani osat
houreista alkemiaa, tanssia harhojen
tuntea häpeän ydin, sukeltaa pimeyteen
tuoda päivänvaloon kaikki mikä haavoittaa
egon ja varjon valssi: syntymä, elämä, kuolema
ja aina viimeisenä nauraa Saatana
Sydämenlyönnit, kuin kellojen kumina
saavat kuvat hajoamaan
vaan Suuri Nauraja valaa tilalle uusia:
labyrintti, jossa kasvottomat vaeltavat
nimensä unohtaneina, epämuodostuneina
tuohon tyrmään sisäavaruuden nurjapuolisen helvetin
kokeilen avainta:
Tuntea pelon juuret, tuijottaa syvyyteen
kulkea painajaisten kanssa aina valveille
kunnes yhtä ovat tajuntani osat
houreista alkemiaa, tanssia harhojen
tuntea häpeän ydin, sukeltaa pimeyteen
tuoda päivänvaloon kaikki mikä haavoittaa
egon ja varjon valssi: syntymä, elämä, kuolema
ja aina viimeisenä nauraa Saatana
Ihmisyys on avaruuden nurja puoli
jumalsikiöiden vankila
ja aion murtautua sieltä ulos
Sydämenlyönnit enää etäistä pauhua
astun ulos tunnelista, ja ymmärrän nähneeni
vain varjoja todellisuudesta
Tuntea pelon juuret...
|
||||
5. |
Ana
07:15
|
|||
|
Sinä hukutat minut sumuusi
peittäen silmäni jäisillä sormillasi
ja tuuditat minut harhaiseen uneen
Unessani tulet sisältäni
revit irti kaikki raajani
ja tanssit vereni sataessa maahan
Käännät selkäsi katkeruudelleni
ja kasvosi saavat uudet muodot:
sinisimmät silmät, viattomin hymy
olen syntynyt uudelleen
Kivulias olemassaoloni sai vihdoin tarkoituksen
sinä elät minun kauttani, imien pois raiskatun sieluni
Yön hiljaisina tunteina
rikkinäinen ihmisen irvikuva
peilistäni katsoo takaisin
runnotuilla kasvoillaan
raivon kyyneleet
vereksi muuttuvat
|
||||
6. |
Vieraiden askeleet
06:04
|
|||
|
Tulkaa, henget saastuneet
tajunnantilain teatteriin
olennot toisenvaraiset
lihaan koteloituneet
Painajaisorgioissa - mustan kirkon kello kumajaa
Naamioiden yössä - katedraali resonoi
Kärsimysten talossa - varjojen maa pettää
Askeleet vieraat - vieraiden askeleet
Käykää haaskalle, hajottajat
ihmisyyden kadottajat
näihin lavasteisiin laskekaa
tuhatpäinen katras kauhujen
Madonsyömä miehenkelo
(Loppuun loisittu...)
Ontto kuori, pelkkä keho
(...elementaalibordelli)
Sisin syöty, pinta eho
(Tämä sielun rauniokaupunki...)
Autuasta ihmiselo
(...vieraita kuhisee)
Poistukaa, seireenit harhaiset
saalistajat heikkojen ja hauraiden
ette sieluani tunne, ette sydäntäni saa
kuljen tietä korkeampaa
Painajaisorgioissa - mustan kirkon kello kumajaa
Naamioiden yössä - katedraali resonoi
Kärsimysten talossa - varjojen maa pettää
Askeleet vieraat - vieraiden askeleet
|
||||
7. |
Seitsemän miehen voima
03:45
|
|||
|
Kiljukoon nyt kaikken kaula
koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen
Tähtiä kuin Otavassa
poikia on Jukolassa
laiskanpulskeita jallii
Juho pauhaa, pirtti roikaa
hän on talon aika poika
ankara poika-Jussi
Tuomas seisoo niin kuin tammi
koska saarnaa Aaprahammi
Jukolan Salomon Suuri
Simeoni liuhuparta
valittaa se ihmisparka
syntinen, Saatana, kurja
Simeoni herneet keittää
Timo sekaan rasvat heittää
patahan kuohuvaan sylkee
Lauri-poika metsäs' häärii
katselevi puita väärii
mäyränä nummia tonkii
Viimein tulee hännän huippu
pikku-Eero, liukas luikku
Jukolan tiuskea rakki
Siinä onpi veljessarja
jalo niinkuin sonnikarja
voimalla seitsemän miehen
|
||||
If you like Aganthros, you may also like:
Árias Sanguíneas
by Sanguinária
featured on Bandcamp Radio Nov 11, 2022
go to album
Raven And The Nightsky
by Dark The Suns
Finnish death metallers leaven infernal dynamics with triumphant, infectious melodies, striking a compelling balance between grit and grace.
go to album
Syttyköön Toinen Aurinko
by Kaunis Kuolematon
The Finnish melancholic metal band thrillingly expands the sonic parameters of doom metal on their third full-length.
go to album
The metal’s band revelatory new record crosses genres and styles, effortlessly combining seemingly incompatible subgenres.
go to album
Wretched Blessing
by Wretched Blessing
featured on Bandcamp Radio Apr 26, 2024
go to album
featured on Bandcamp Radio Apr 26, 2024
go to album
From the Other Side of the Mirror
by Glassing
On this pummeling new LP, the Austin group blend up screamo, black metal, and noise rock into heady, urgent music.
go to album
